Ihmeellistä on tenniskisailun maailma. Vieläkin tulee uusia kokemuksia ja peräkkäin kaksi täysin erilaista ja omituista voittoa. Palloa voi pitää ruudussa millä tyylillä tahansa, mutta takaseinään osuu hyvälläkin tekniikalla.. 
Avausvastuksena Salon erinomaisille kentille ja loistavaan säähän oli lyöntipeliäni tullut sekoittamaan seniori Hans Söderström, 63v. Kuten arvata saattaa, luvassa oli hidasta alakierrepalloa. Yllätyksenä sitä tuli myös miehen kämmeneltä. Hansin tekniikka oli hyvin varma eikä virheitä juuri tullut syötössä ja lentopelissäkään. Syöttö oli melko omituinen napautus, joka tuli välillä jopa ulkokierteellä ja pari kertaa yllättävänä suorana pommina.
Ensin ajattelin, ettei kannata lähteä tuuppaamaan mukaan. Mutta koska kovia ja yläkierteisiä palloja ei tullut Hansin kämmeneltäkään, oli kovien lyöntien ruudussa pitäminen todella vaikeata. Yllättäen varma kahden käden rystyni oli enemmän pihalla, koska lyön sen suorempana kuin kämmenen. Peruspelini epävarmuus heijastui myös verkkopeliini ja rupesin heti välttelemään verkolle menoa. Hävisin erän virheilläni 2-6.
Tässä vaiheessa päätin, että lähen rystylläni alakierteisiin mukaan, koska uskoin pärjääväni pitkässä juoksussa kunnollani. Alakierrettä tulikin sitten harjoiteltua enemmän kuin koskaan ja ihan hyvinhän se ruudussa pysyi. Toinen erä tuli aika helposti 6-2 mulle. Hansin muuten erittäin kohteliaasta olemuksesta alkoi paljastua katkeruutta, kun sain tuuripalloista enemmän etua. Hän vaati myös pallon uusintaa vasta häviämänsä pallon jälkeen, kun olin kironnut epäonnistunutta osumaani. En kehdannut kieltäytyä. 
Kolmannessa erässä sain jo vähän normaalia rystyänikin mukaan, mutta tuuppaus jatkui entistäkin pidempänä. Kertaakaan en pelissä voimalla lyönyt. Erä kulki melko tasaisesti mulle 6-3. Ensimmäisessä ottelupallossa mies toisti katkeran temppunsa ja vaati uusintapalloa, kun olin kannustanut itseäni osumaan ekoja kertoja kunnolla smashissa. Toinen niistä tuotti tulosta, mutta huutoni oli kuulemma häirinnyt. Nyt nöyrryin taas uusintaan, mutta kehtasin sentään mainita, että uusinta olisi hyvä vaatia kesken pallon. Seuraavassa kakkossyötössään palautin varovasti alakierteellä, johon Hansia ei näyttänyt kiinnostavan mennä ollenkaan. Ehkä tuskasin voitto mulle! Olen kuitenkin tyytyväinen lyönteihini, jotka toimi ehkä niin hyvin kuin oli mahdollista tuollaista vastusta vastaan. Syötinkin vain yhden kaksoisvirheen! 
Seuraava matsi olikin äskeisen vastakohta eli eräänlainen läpilyöntikisa, johon mä en tosin osallistunut. Sami Nevanlinna, 18v oli vanha juniorilahja maajoukkuetasoltakin, mutta oli sanojensa mukaan menettänyt intonsa lajiin. Sami oli kuitenkin pelannut jenkeissä kovilla kentillä, mikä osaltaan selitti hyökkäävää pelityyliä. Samin kaikki lyönnit näyttivät varsin taitavilta, mutta peruslyöntejä hän hakkasi mieluummin pitkäksi ja verkkoon kuin kenttään. Eka erä meni nopeasti 6-0 mulle hänen virheillään. Välillä Sami toki paukutti läpikin. Toiseen erään odotin hänen rauhoittuvan, mutta se näkyi ehkä vain rauhallisemmassa syötössä. Erä jatkui hänen virheillessään ja mun palautellessa hyvällä tuntumalla palloja pitkälle takarajalle. Pääsin 5-2 johtoon ja pariin ottelupalloonkin, joissa Sami ei tosin antanut mulle juuri mahdollisuuksia. Sami pelasi tovin paremmin mutta 5-4-tilanteessa sain taas mahdollisuuteni murtaa hänet ja helppo virhe verkkoon toi mulle voiton. En tainnut muuten tehdä kuin yhden winnerin matsissa ja sekin koholyönti 
.
. 
Palloukko 